keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Sri Lanka 6.-20.1.2017

Negombo – Nilaveli – Batticaloa – Arugam Bay – Mirissa – Galle – Hikkaduwa - Bentota

Äkkilähdön metsästystä taas. Sri Lankaan oli kivasti kahden viikon reissuja tarjolla. Otettiin pelkät lennot, siihen lisäksi ruoat ja matkatavarat, niin hintaa tuli vajaa 600 €. Käytiin ennakkoon vaihtaa rahaa. Vaihdettiin niin, että meillä oli yhteensä 115 000 Sri Lankan rupiaa. Kotiin päästyä netissä osu silmään, että sinne saa viedä vaan 5000 Rs / hlö. Kivasti meillä oli sitten yli kymmenkertanen määrä henkilöä kohden. Forexiin palautetta, et eikö nyt henkilökunnan ois pitänyt vaihtaessa tästä kertoa. Vastaus tulikin saman tien ja kävin seuraavana päivänä vaihtamassa takasin rahat. Jos ei olis tienny, ei ois haitannu, mutta ollaan selkeesti katottu liikaa Australian rajalla tai vastaavia ohjelmia, missä kaikesta jaellaan hirveitä sakkoja..

Perjantai 6.1.2017 – Colombo – Negombo

Lento lähti 8:30. Tai piti lähteä. Lähtö pikkasen viivästy, kun joku luukku ei mennyt pakkasen takia kiinni. Ulkona tosiaan lähtöhetkellä -20⁰C. Lentoaika 9 h 15 min. Oli taas todella puuduttava matka. Ei pahemmin viittinyt nukkua, kun oltiin perillä paikallista aikaa iltakymmenen maissa. Lento saapui Colomboon. Lämpötila ulkona +27⁰C, ihan kiva tällänen viidenkympin lämpöero.

Kentältä taksi hotellille. Oli ihan uusiakin autoja takseina, mutta meille valikoitui kivasti pikkuruinen Toyota Starlet. Melkeen pelotti kyydissä, ihan hullua ajoa. Mietin vaan, että olis ehkä parempi olla silmät kiinni, niin ei näkis mitä tapahtuu. Oltiin varattu hotelli Negombosta, Rainbow Beach Hotel, melko läheltä lentokenttää. Hotellilla oli jotku hääpippalot meneillään, henkilökuntaa sai ettiä. Löytyi sitten joku, joka ohjasi meidät huoneeseen. Paitsi että siellä ei toiminu valot. Huone vaihtui viereiseen. Ei paljon ihmetelty, vaan mentiin nukkumaan.

Lauantai 7.1.2017 – Negombo

Aamupalan jälkeen lähdettiin kattelemaan vieressä olevan rannan meininkejä. Aika vähän porukkaa, aurinkotuoleja oli vain yhdessä kohdassa. Muut mitä oli, oli jonkun hotellin pihaa. Kuiva hiekka oli niin kuumaa, ettei siinä oikein paljain jaloin pystynyt kävelemään, märkä hiekka sitten asia erikseen. Istuskeltiin ihmettelemään verkkojen nostoa vedestä. Ukkoja narun päässä kiinni, nykimässä rytmissä kohti rantaa. Oltiin melko kauan siinä, mutta vasta pari poijua oli saatu rannalle. Todettiin sen olevan melkosen pitkä urakka ja jatkettiin matkaa. Rannan päädystä löytyi pieni rantabaari. Tony kysy onko kaljaa, kun listoissa ei ollut, mutta jonkun pöydässä oli tölkki. Juujuu on ja sitten joku lähti pyörällä kauppaan. Siinä ajassa mitä siinä yhteensä istuttiin, varmaan viisi kertaa joku lähti millon milläkin kulkineella kauppaan kaljaostoksille. Yksi kerrallaan. Naureskeltiin, että joku kun tulee takasin kaupasta, niin saa lähteä saman tien uudelleen.



Oltiin aiemmin bongattu, että jossain baarissa on illalla livemusaa. Etittiin sitä ja löydettiinkin, edestakas suhailun jälkeen ja mentiin sinne. Kunnon haastattelu tiskillä, niinku oikeestaan joka paikassa. Mistä tuutte, kauan ootte, missä hotellissa ootte, mitä teette seuraavaks. Sieltä sai siideriä, olin ihan ihmeissäni, kun oletin että kaikkialla on vaan kaljaa. Baarimikko täytti Tonyn lasia sitä mukaa kun se tyhjeni. Pullo oli siis joku 6 dl ja tuoppi oli pieni. Pullo tuli tyhjäks ja baarimikko sitä heilutteli. Tony nyökkäs, kun aatteli et se vaan näytti et se on nyt tyhjä ja vie sen pois. Mä kyllä epäilin, että sieltä tulee uus pullo. No tietenkin tuli. Siinähän sitte istuttiin.

Hotellilla oli taas hääjuhlat. Tällä kertaa vähän kovaäänisemmät, kuin edelliset. Mutta eipä tuo unta haitannut. Toisin kuin joku kolina yöllä. Heräsin ja ihmettelin, että mitä kummaa Tony tekee, siirtää vaatekaappia keskellä yötä?! Kyselin kummissani et mitä se duunaa, mutta vastaukseksi sain vaan tiuskintaa ja mutinaa että pysy sä vaan siellä äläkä puutu.. Lisäkysymykset vaan aiheutti lisää tiuskimista, joten päätin jatkaa unia.

Sunnuntai 8.1.2017 – Negombo

Aamun ensimmäinen kysymys, voisitsä nyt vihdoin kertoo, et mitä sä oikeen yöllä järjestit? ja osottelin vaatekaappia. Kumma juttu, ettei Tony osannu kertoo mikä tän järjestelyn idea oikein oli :’D

Lähettiin keskustaan päin kävelemään. Järkyttävä kuumuus pikkukaduilla, missä ei tuullut yhtään, eikä varjoakaan juuri ollut. Löydetiin kalamarkkinat. Tai ei siellä nyt ollut markkinoita, koska oli sunnuntai. Joku pappa kuitenkin tuli meitä haastattelemaan ja esittelemään sen kalan kuivatuspuuhia. Siellä oli pitkin tonttia tonnikaloja halkaisuna auringossa kuivumassa. Ne suolataan, ettei linnut syö niitä ja annetaan kuivua muutama päivä. Sitten ne säilyy yli puoli vuotta syömäkelpoisina. Kuvankin ois saanut kotiväelle ottaa, mutta siitähän se ois ihan varmasti rahaa halunnut. Joten voitte nyt kuvitella sellasen 3x10m alueen avattuja kaloja todella siistissä rivissä.

Keskustasta löytyi myös laguuni ja kanaali. Kanaaliin tarjottiin veneretkiä, mutta vähän ihmeteltiin, koska se ei kuitenkaan kovin kummoselta näyttänyt. Kiertely jatku ja matkalla tuli vastaan iso risteys, ilman mitään valo-ohjausta. Kaoottiselta se näytti, mutta kaikki pääsi etenemään haluamaansa suuntaan. Jos tien yli tahtoi päästä, piti vaan väkisin lähteä ylittämään, suojatiesääntö on ihan tuntematon käsite tuolla. Oltiin taas markkinoiden kohdalla, mistä mentiin jo aiemmin ohi, nyt mentiin läpi ja kateltiin mitä kaikkea siellä myydäänkään. Markkinoiden takana olikin ihan hiljaisia pikkukatuja, ei juuri ketään ihmisiä tai tuktukeja.



Pikkuteitä pitkin löydettiin ranta, missä oltiin edellisenä päivänä oltu. Oltiin vaan ihan toisessa päässä ja sujuvasti käveltiin meidän hotellin ohi vahingossa. Käveltiin aika pitkälle ohi. Samalla ohitettiin taksitoimisto, mistä kyseltiin edellisenä päivänä kyytiä Trincomaleehen. Paikalla oli eri tyyppi, päämääräkin vähän muuttui ja matkalle keksittiin välistoppi. Hinta nousi vähän, nyt se oli pikkasen vajaa 100 €, mutta otettiin kyyti silti. Kuulostaa ehkä paljolta, mutta se oli silti huomattavasti vähemmän, kun mitä muut pyysi (~160 €). Matkaa kuitenkin 250 km ja matka-aika viitisen tuntia. Suomessa pääsisi samalla hinnalla ehkä just ja just Kehä III:n päästä päähän :’D Tällä vältettiin hikisissä kulkuvälineissä tuntitolkulla istuminen.

Mentiin ihastelemaan auringonlaskua rannalle. Melkosen siistin näkönen, kun aurinko muuttui ihan punaseksi ja katosi pilviverhon taakse ennen horisonttia. Hotellilla oli taas häät. On ne vaan kovia menee naimisiin.




Maanantai 9.1.2017 - Negombo – Sigiriya – Nilaveli

Aamupalan jälkeen kamat kasaan ja menoks. Kuski odotteli meitä jo ja kymmenen aikaan päästiin lähtemään. Autona pieni kananmunaa muistuttava TATA Nano, intialainen merkki. Takakonttia ei ollut, vaan reput matkusti etupenkillä. Tämä kulkine kuulosti myös vähän mopolta.

Kolmisen tuntia meni matkaan Sigiriyaan. Siellä oli valtava magmakivi, jonka päälle pääsi rappusia pitkin kiipeämään. Möhkäleen huippu kohoaa 370 metrin korkeuteen merenpinnasta rappuja sinne on noin 1200. Olin hieman googlaillut ja mietittiin, että voidaan käydä siinä juurella, mutta ylös ei ole mikään pakko päästä. No suunnitelma ei nyt ihan nappiin mennytkään, sillä koko suurelle alueelle ei pääsyt ilman lippua, joka maksoi 4500 Rs, eli noin 28 € / hlö. Vaihtoehtoja ei kauheasti ollut, joten ostettiin liput ja lähdettiin kohti kiveä. Rappuja oli onneksi pienissä pätkissä, eikä ylös tarvinnut kiivetä yhdellä rykäsyllä. Matkalla ylös kehotettiin olemaan hiljaa, ettei ampiaiset hyökkää. Tasanteella olikin ensiapukoppi, jos sattuu hyökkäyksen kohteeksi joutumaan. Me ei onneksi nähty tai kuultu näitä inhottavia pörriäisiä. Raput oli isoksi osaksi auringossa, joten ihan pikkasen tuli lämmin. Varsinkin, kun vetäsin harteille pitkähihaisen paidan. Tällaisissa paikoissa suositeltiin pitämään hartiat peitettyinä, enkä tyhmänä ollut ottanut ainuttakaan lyhythihaista paitaa, mukana oli vain kasa toppeja. Ylhäällä oli ihan komiat näkymät. Olihan se melkonen hinta rappusten kiipeämisestä, mutta oli kuitenkin ihan kivakin käydä siellä. Saatiin tähän kivireis suun kulutettua 1,5 tuntia, jonka jälkeen matka jatkui.





Pari tuntia ajoa ja oltiin perillä Nilavelissa. Ihan hirveesti ei mitään ravinteleita nähty lähistöllä. Toisaalta ei mitään ravintolarykelmää odotettukaan, olinhan lukenut, ettei Nilavelissa juurikaan palveluita ole. Hotellihuoneesta olin vähä kauhuissani. Lähinnä ehkä siksi, että kusiainen puri mua heti. Kauhuissani katoin lattiaa, kun niitä vaan vilisi siinä, näin jo mielessäni, että ne tulee yöllä sänkyyn, eikä siellä pysty nukkumaan. Mutta toisaalta mitäpä voi 14 €/yö odottaakaan, jos hintaan sisältyy vielä aamiainen. Yöpaikka oli Nilaveli Palm House.



Huomioita vol. 1 – Tööttäys tarkottaa ”mää aion ohittaa sut ny”

Tilattiin hotellilta ruokaa ja lähdettiin odotellessamme vilkaisemaan rantaa. Oli jo ilta, joten ranta oli ihan tyhjä. Sillä hetkellä tuli vähän huijattu olo, koska juuri siinä kohdilla oli vaan pitkä rivi veneitä, eikä ihan heti näkynyt sellasta auringonottokohtaa. Olin kuitenkin toiveikas, että seuraavana päivänä löydetään joku kiva spotti pienen kävelymatkan päästä.

Muurahaiset oli onneksi kadonnut sillä aikaa, kai ne oli löytänyt sisälle, kun ovi oli tullessa auki. Sänky oli selkeästi mitotettu paikallisille, Tony ei kuitenkaan älyttömän pitkä ole, mutta sillä pää ja varpaat osu päätyihin. Sänky oli siis 180 cm pitkä. Tai lyhyt.

Tiistai 10.1.2017 – Nilaveli

Aamupalan jälkeen lähdettiin rannalle. Hotellia vastapäätä olevassa puussa oli paljon apinoita, emoja poikaset sylissä. Yritin vauhdissa ottaa kuvaa, mutta ei oikein onnistunut. Rannalla sai kyllä tovin kävellä, että löytyi hyvä pötköttelykohta. Se olikin jonkun hotellin kohdilla, joten oli siisti. Muuten ranta oli aika roskanen. Muutama paikallinen oli virittelemässä verkkoja veneen kyytiin ja kaks turistia nähtiin. Muuten ei näkynyt ketään, kunnes joku paikallinen tuli pyörällä meijän luokse. Hello! Hi! Siinä se moneen kertaan tervehti. Muuta se ei sanonu, tuijotteli ja myhäili vaan. Tervehti uudelleen ja hengaili siinä vaikka kuinka pitkään hiljaa. Hetkeksi se meni pois, mutta tuli taas takasin. Oli todella kiusallista. Siinä se suhas fillarinsa kanssa ees taas ja vihdoin poistu kokonaan.




Rannalla ei ollut mitään baareja tai ravintoloita, mutta käytiin kysäsemässä josko yhden hotellin baarista sais jotain juotavaa. Tuijoteltiin haltioissamme sitä paikkaa, kaks isoo uima-allasta, eikä ketään ihmisiä missään. Huoneita suoraa altaille ja baarille ja kerroksissa. Mietittiin vaan et miksei me olla siellä. Myöhemmin selviskin miks, yks yö halvimmassa huoneessa makso yli 200 €. Naurettiin, että yövytään halvimmassa hotellissa ja käydään juomassa kalleimmassa. Mietittiin, että varmaan lasku on enemmän kun meijän yks hotelliyö, mut ei se lasku loppupeleissä ollut edes älyttömän paljoa.

Huomioita vol. 2 – Moni paikka sanoo, että niillä on kaljaa, mutta sitten jos sen tilaa, niin ne lähtee vasta sitten ostamaan sitä.

Suihkussa meinasin saada sydänhalvauksen, kun ekaks ikkunan ja verkon välissä liikahti sisilisko. Seuraavaks näin sivusilmällä, et joku juoksee seinää pitkin. Sekin oli sisilisko ja meni sinne samaan jemmaan. Siellä välissä niitä oli ainakin kolme hengailemassa. Kiva että on lemmikkejä, mut ei tartte tollai säikytellä. Myöhemmin sain taas jäätävän sätkyn, kun repusta kipitti hämähäkki. ISO hämähäkki. Siis Suomi-mittakaavassa iso, tuollahan se oli varmaan ihan tavallisen kokonen. Mutta tosta Tonyki totes, että nyt on kyllä sen kokonen, ettei sekään haluu siihen koskee.

Keskiviikko 11.1.2017 – Nilaveli

Taas aamlla rannalle, lojuttiin siellä monta tuntia. Käytiin ihmettelemässä laguunia, mihin moni olis meijän halunnu veneellä viedä. Edellisenä päivänä kaukaa sillalta kateltiin sinne. Sieltä kaukaa se ei näyttäny juuri miltään, mutta vierestä näyttikin aika mageelta. Kuvissa ei taas mikään näytä miltään, mutta hieno oli! Siellä oli iso parvi lintuja, jotka aina välillä lähti kaikki lentoon ja palas hetken päästä takasin paikalleen.





Oltiin pitkään ihan vaan kahestaan koko rannalla. Muutama lehmä kuljeskeli nurmikon puolella. Jossain vaiheessa kuitenkin rannalle tuli melkeen ruuhkaa, kun verkoilla kalastajat tuli paikalle. Kaks eri porukkaa, eli neljässä kohdassa näitä verkon nykijöitä. Seurattiin toimintaa ja päästiin paremmin jyvälle hommasta. Toinen pää verkosta jätetään rannalle, vene käy tekemässä lenkin ja tuo toisen päähän myös rannalle. Sitten sitä sieltä lihasvoimin kiskotaan ja toivotaan että saalista on. Kaikki ne meitä lähimpänä olleet miehet vaan tuijotti. Tuli olo et eikö ne nyt oo ennen ihmistä nähny. Vaaleeta. Rannalla. Bikineissä.



Huomioita vol. 3 – Kukaan ei kävele. Edes ne köyhimmän näköset ei kävele, niilläkin on joku ritsa munamankeli millä ne polkee.

Torstai 12.1.2017 – Nilaveli – Batticaloa

Aamupalan jälkeen kamat kasaan ja menoks. Napattiin päätieltä tuktuk, millä metiin Trincomaleen bussiasemalle. Kaikki oli tosi ystävällisiä, moni kysy mihin ollaan menossa ja neuvo meijät oikeeseen bussiin. Bussissa rahastajakin tuli kertomaan, millon meidän pitää jäädä pois. Ihana hikinen neljän tunnin matka. Bussien ilmastointina toimi avoinna olevat ikkunat ja ovet. Tuolla myös kyytiin hyppääminen ja pois jääminen on vähänä eri sorttista kun meillä Suomessa. Bussin ei tarvii edes pysähtyä, kun matkustajat on jo vaihtunut. Kyytiin ja pois saattaa päästä, vaikkei oiskaan pysäkillä. Kuski vaan ajaa, rahastaja juoksentelee bussia edes takasin kyytiläisten perässä.




Perillä otettiin tuktuk hotellille. No tämä oli ihan toista luokkaa tämä hotelli, East Lagoon. Oisin vaan voinu jäädä sinne. Vimosen päälle tyylikäs ja siisti. Iso huone, parveke koko huoneen pituudelta. Tai oikeestaan kaksi erillistä, koska huone oli hassun mallinen, yks parveke ois ollu ehkä liian haasteellinen. No oli se hintakin vähän eri. Aateltiin välillä maksaa vähän enemmän, oltiin kuitenkin jossain kaupungin keskustassa, missä ei välttämättä oo kauheesti nähtävää. Voi sitten hyvillä mielin olla hotellillakin, kun on viihtyisä huone. Lähdettiin kuitenkin pikaselle kaupunkikierrokselle. Ostin jonkun paidan, missä on vähän edes hihaa, jos ne vaikka tuijottas vähän vähemmän. Siinä oli kuitenkin joku kimallehörhelö kauluksessa, mut myyjä sano, että voi irrottaa sen. Hotellilla esittelin Tonylle sitä ja huomattiin, että siitä hörhelöstä on jääny liimat kaulukseen. Että ei paljon parantunut. Jäi tällä reissulla käyttämättä, ajattelin fiksailla kotona jotain siihen.


Huomioita vol. 4 – Tarkista hotellien hinnan lisäksi sisältääkö kaupunkiveron ja alvin. Voi tulla ikäviä yllätyksiä..

Ehti jo tulla pimeys ennen kun päästiin hotellille. Täysikuu, tuli ihan keltaisena ilmoille. Oli upeen näkönen. Todellakin halusin hyödyntää uima-altaan, kun sellanen kerrankin oli, joten mentiin kuutamouinnille, vielä kun oli tunti aikaa käyttää allasta. Oli myös ihana käydä kunnon suihkussa. Lämpimässä, mistä se vesi tulee sillai ku kuuluukin, eikä sohi mihin sattuu, niin kuin moni muu :’D Ei tarvinnut myöskään silmä kovana tuijotella seiniä, hyökkääkö joku ötikkä säikyttelemään. Hyttysverkkoakaan ei tarvinnu viritellä. Siis sitä ei edes ollu, mutta ei ollu hyttysiäkään.




Perjantai 13.1.2017 – Batticaloa – Arugam Bay

Tämä oli myös ainoo hotelli, mihin ei kuulut aamupalaa. Hotellin yhteydessä oli kuitenkin ravintola, missä aamiaista tarjoiltiin. Noh, ei ollu ihan mun makuun. Oli siellä paljon kaikkea, mutta suurin osa oli oikeeta ruokaa. Ei sellasta aamiaisruokaa. Hintava aamiainen varsinkin siihen nähden, mitä ite tuli siellä syötyä.

Lähettiin lähimmälle bussipysäkille. Just ehti mennä suora bussi Pottuviliin. Pysäkillä ystävällinen mies neuvo, että kannattaa ottaa bussi Kalmunaihin, sieltä menee useemmin busseja Pottuviliin. No mentiin sitten Kalmunaihin. Sieltä suora bussi ois lähteny 45 min päästä, niin meijät neuvottiin bussiin, mikä meni Akkaraipattuun. Sinne siis ja sieltä viimein bussi Pottuviliin. Vikassa bussissa mentiin kivasti etupenkille, aateltiin että hyvä paikka, näkee paremmin missä mennään, saadaan enemmän jalkatilaa ja reput kuskin viereen, niin ei tarvi sylissä pitää. Oli muuten ihan tasan varmasti bussin huonoin istumapaikka. Bussi oli niin täynnä, ettei Suomessa ois enää otettu ees kyytiin. Olin melkeen Tonyn sylissä, kun yritin olla pienesti ja tehä tilaa bussiin tuleville. Joku äijä oli jo ihan melkeen mun sylissä, ja lapsi kans, koko ajan joku tökki tai löi laukulla tai jollain. Huhhuh, totesin et oli kyllä eka ja vika kerta ku mennään etupenkille.

Bussit meni tosiaan vaan Pottuviliin, ei Arugam Bayhin asti, joten otettiin tuktuk hotellille. Ulos päin kivan näkönen, mut siihen se sitte jäikin. Ei oikeen tykätty ja mä varmasti vielä vähemmän. Taas sai olla varuillaan ja pelätä et mikä ötökkä hyökkää millonki. Oven yläpuolella oli aukot, joissa ei ollu edes verkkoja. Eli kaikki hyttyset tulee huoneeseen illalla kun laittaa valot päälle. Kiva. Hyttysiä oli jo valmiiks siellä hyttysverkon sisällä. Mä olin ihan valmis vaihtaa johonki toiseen hotelliin toiseks yöks, mut Tony sai ylipuhuttuu, et kyllä nyt kaks yötä kestää. Tohon huoneeseen kuulu selkeesti myös lemmikki. Pikkuruinen kissa, joka vaan mauku ja seuras. Kai sillä polosella oli vaan kauhee nälkä, siellä se mauku todella kovaa oven ulkopuolella kun mentiin sisälle. Ja siinä se odotti kun tultiin ulos.




Huomioita vol. 5 – Kaduilla kulkevista eläimistä 90% on koiria, 7% lehmiä ja ne loput ehkä kissoja.

Mentiin katsastamaan ranta. Kauheen kova tuuli ja isot aallot. Ois kai se pitäny tajuta, kun on surffaajien suosiossa koko Arugam Bay. Oli taas hiljanen ranta. Pikkupurtavaa rantabaarista, siellä oli muutama suomalainenkin, ihme. Kadulla joku mies tuli lapsensa kanssa vastaan, se tökkäs se lapsen mun ja Tonyn luo ja nappas kuvan. Monta. Öh, eikös muita valkonahkasia oo siellä päin, me ainakin nähtiin : D

Lauantai 14.1.2017 – Arugam Bay 

Yöllä gekko tuli ikkunasta. Hullua, kun aallot kuulu hotelliin. Etittiin pesulaa, moneen hotelliin palvelu kuulu, mutta ei meillä vaan. Henkilökunta neuvo viereiseen hotelliin. Vietiin kasa vaatteita sinne ja siellä sanottiin, että ehkä iltakuudelta voi tulla hakemaan. 
Kova tuuli ei haitannu auringonottoo yhtään, ihan tarpeeks lämmin oli silti. Mut tän rannan merenkäynnistä en ollu kovin riemuissani. Syveni muihin verrattuna tosi nopeesti ja aallot oli niin kovat, että jäin ihan suosiolla siihen reilu polven korkuseen veteen. Sieltä roiski ihan tarpeeks vettä päälle. Opin siitä vuoden takasesta Dominikaanisen hiekkasukelluksesta, et meri ei vaan oo mun ystävä. Tony lähti käymään toisessa päässä rantaa. Heti yks aiemmin nähdystä poikalaumasta hyökkäs juttelemaan. En ollu kovin innossani, vastailin aika lyhyesti ja ehkä vähä tylystikin. Se lauma siis juoksenteli siinä ympäriinsä ja kaikki vaikutti melko sekavilta. Kummasti se liukeni paikalta, kun osottelin Tonya, joka oli tulossa jo takasin päin. 



Käveltiin toiseen päähän rantaa, siellä oli jotku muslimien kokoontumisajot, siellä ne vaatteiden ja kaapujensa kanssa lillu vedessä. Ja niitä oli paljon. Yritettiin ettii reittiä tielle. Helpommin sanottu ku tehty. Löyty kuitenkin vihdoin. Edellisenä päivänä joku tuktuk-kuski haastatteli meitä ja tarjos jotain norsuretkeä, samalla näkis paljon muitakin eläimiä. Me jäätiin sitä miettimään ja tultiin siihen tulokseen, että jos ne norsut on ihan vapaana luonnossa omassa ympäristössään, ni voidaan mennä. Mietittiin et löytyisköhän se sama tyyppi uudelleen, vai pitäskö sille soittaa, kun anto numeron. Ei tarvinnu kauaa ihmetellä, kun se kurvas meijän luo. Lähettiin sitten saman tien matkaan. Mulla oli kauhee nälkä, pysähdyttiin matkalla nappaamassa samosat, pienet täytetyt piirakat. Ihan kauheen kauaa ei tarvinnu ajaa, kun bongattiin ensimmäisiä apinoita. Sitten alko tulee kaikkea muuta, muutama krokotiili, lauma vesipuhveleita, jotain haikaran tapasia, paljon riikinkukkoja, muutama lisko, kolibri, lisää apinoita. Sesonkiaikaan norsuja on paljon ja ne on lähempänä, nyt ajeltiin 20-30 km. Joku vastaantulija sano että kaks norsua näky, mutta siellä oli enää yksi, kun me päästiin pelipaikoille. Mutta ei haitannu, näin sentään norsun! Olishan se toki ollu kiva, että olis nähnyt niitä enemmänkin, mut oon tähänkin jo tyytyväinen. Tämmönen priva-ajelu oli varmasti myös kivempi, kun jossain jeepissä kymmenen muun kanssa.







Huomioita vol. 6 – Jos oot valkonaamanen (naisihminen) jossain muualla kun pahimmalla turistialueella, sua tuijotetaan. Paljon ja kaikki. Miehet, naiset, lapset. Kaikki. Saatto tietysti johtua myös tästä takkuisesta tukasta.

Lähettiin puol seiskan maissa hakemaan pyykkejä. Paitsi että ei haettu. Ne oli ihan märkiä vielä. Jätettiin ne vielä yöks ja toivottiin että ne ois aamuun mennessä kuivunu. Katoin vähä kauhuissani myös miten ne oli ripusteltu, kauheessa rutussa kaikki, teki mieli alkaa korjailemaan. 

Mentiin syömään toiselle puolelle tietä. Oli tosi hyvää, mun ruoka oli huomattavasti paremman makusta kun näköstä. Se tyyppi siellä kerto, että ravintolat ei saa myydä alkoholia Sri Lankassa. Jos myymisestä jää kiinni, voi saada 25 000 Rs (~160 €) sakot. Se ehkä selittääkin, miksi niitä on yksitellen lähetty hakemaan, tai sitten haettu jostain ihan muualta, mistä kaikki muut juomat. Veikkaisin, että jos poliisi tulee ja kysyy mistä oluet on, varmaan sanoisivat, että asiakkaat toi mukanaan. 

Sunnuntai 15.1.2017 – Arugam Bay – Mirissa 

Saakelin Für Elise on soinu taas koko yön. Se on siis monessa myyntiautossa tunnusmusana. Puol kymmenen aikaan mentiin hakee pyykkejä. Noh, osa oli edelleen vähän nihkeitä. 

Edellisen päivän norsukuski hoiti meille taksikyydin Mirissaan. Piti alun perin mennä bussilla, mutta sinnekin se matka olis taas kestänyt niin kauan, että välissä olis pitänyt yöpyä jossain matkalla. Mutta sitten taas ei mennyt järkeviä suoria busseja, ois pitänyt alkaa säätää taas monien vaihtojen kanssa, niin kyseltiin vähä hintoja. Kuski haki kymmeneltä, tällä kertaa pikkuruinen Suzuki Alto. Oli kyllä niin tuunattu kulkine, että. Norsukuski oli mukana, ilmeisesti varmistamassa että kaikki löytää toisensa. Matkalla mentiin kai Yalan kansallispuiston läpi. Siellä oli norsu keskellä autotietä lounastamassa! Otin ikkunasta pari kuvaa, se oli siis niin lähellä, että siihen ois voinu vaikka koskee. Oli ihan onnessani, ettei eilinen norsu jäänytkään ainooksi nähdyksi! 




Puuduttava matka. Perillä vihdoin yli viiden tunnin jälkeen. Tuolla pätee sanonta lähelle on pitkä matka. Matkaahan oli reilu 250 km, Suomessa ton ajais kolmessa tunnissa. Mutta tuolla ei, siellä kun ei moottoriteitä tunneta, tiet on mutkikkaita ja korkein nopeusrajotus minkä näin, oli 70 km/h. Hotelleja näytti olevan ihan joka nurkalla. Me mentiin Hotel Irenaan. Meidän huone oli tosi pieni, verratuna vastapäiseen huoneeseen, joka kuvissa oli. Puutarhanäkymä tarkoitti meidän kohdalla betoniaitaa. Siisti kuitenkin, oletin että taas sais hermo levätä ötököiden osalta. Sängyn päällä oli vaaleanpunanen hyttysteltta. Aika epäkäytännöllinen. Ripusteltiin vaatteita pitkin huonetta kuivumaan. Tai siis sisustettiin vaan kodikkaaks : D

Lähettiin kattelee ympäristöö, ranta tietenkin tarkistamaan. Pitkä siisti ranta, täynnä ravintoloita. Ja ihmisiä. Liikaa ihmisiä. Liikaa suomalaisia. Muuten oikein kivan olonen paikka, mutta liikaa populaa. Oli kyllä turistihinnatkin. Mm. samosat maksoi siellä 2 kpl = 100 Rs, kun taas norsuretkellä samalla hinnalla niitä sai viisi. Rantaravintoloissakin hinnat oli korkeammat. 




Valasretkiä myytiin pitkin rantaa. Se oli se, mitä odotin tältä reissulta, et haluun nähdä valaita. Kuitenkin liika googlaaminen ja Tonyn innottomuus sai mut epävarmaks. Pikkuveneellä 2-3 tuntia merelle, todella monelle tullut huono olo, kun merenkäynti ollut kovaa. Mitä sitten jos näkyykin vaan joku pikkunen vilaus, mitä ei ehi kunnolla ees tajuumaan. Sitten se lasketaan näkemiseks, ja oot killunu siellä huonovointisena koko päivän. Lähtökin olis ollut aamukuudelta satamasta. Jätin sitten kuitenkin väliin. Toisaalta vähän harmittaa, mutta toisaalta näin niitä norsuja edes!

Takas hotellille. Ja mitäpä muutakaan, kun jättimäinen hämähäkki meillä lemmikkinä. Pirun vikkelä kaveri. Gekkokin löyty vessasta. Se ei mua haitannut, jos se vaan ei säikyttele mua kesken suihkun. Mutta ne hämähäkit, en tiä miks niitä nii kammoan. 


Maanantai 16.1.2017 – Mirissa

Aamulla rannalle. Tuntu kuumemmalta, kun mikään muu päivä. Ehkä siellä vaan tuuli vähemmän. Mutta voi sitä ihmispaljoutta, melkeen ahdistus tuli. Aallot oli melko kovat tuollakin, jäin taas suosiolla matalaan veteen. Nälkä iski ja mentiin johonkin ravinteliin istumaan. Istuttiin ja odotettiin. Ei tuu ketään palvelemaan. Muita meidän jälkeen saapuneita kyllä palveltiin, tilauksetkin haettiin. Ihmeteltiin, että vaikkei ois meidän saapumista huomannu, niin luulis, että tarkkailee vähän asiakkaiden pöytiä, onko juomat loppu. Meillä ei kuitenkaan pöydällä ollu mitään. Istuttiin varmaan 10 minuuttia, eikä ketään näy. Vaihdettiin pokkana viereiseen ravintolaan, missä nekin oli ilmeisesti huomannut, ettei saatu palvelua. 




Huomioita vol. 7 – Somesbytä myytiin muutamissa paikoissa, mutta kukaan ei meinannut ymmärtää sitä tilatessa, että mitä halutaan. Sama sanoko Somerby vai cider. Parempi vaan näyttää listasta mitä haluaa. Koska eräänkin mielestä cider = tiger.

Mentiin rannan päässä olevalle milleliekukkulalle. Alhaalla vesi tuli jännästi kahdesta eri suunnasta ja kohtasi ”polulla”. Polku sinne kivelle oli jossain kohtaa todella kapea, eikä mitään kaidetta. Oli vähän kuumottava kiivetä siitä. Mut ihan magee paikka. 
Käytiin ihan hotellin lähellä syömässä. Ihme kyllä se oli yks koko reissun halvimmista ruokapaikoista. Ei ollu rannalla, vaan vähän piilossa pikkutiellä, niin heti oli järkevämmät hinnat. 







Tiistai 17.1.2017 – Mirissa – Galle

Aamupalan jälkeen bussipysäkille, kohti Gallen vanhaa kaupunkia. Matkaa oli vaan 36 km, mutta matka tuntu ikuisuudelta. Kai me siellä taas yli tunti istuttiin. Matkalla näkyi tikkujen päässä kalastavia ukkoja, joista oli kuvia google pullollaan. Kuvia en saanut, kun niitä näkyi aina vaan vilaukselta puiden ja rakennusten välistä, mutta tässä interwebistä lainattu kuva, jotta tiedätte mitä oikeen höpötän.




Käveltiin bussiasemalta vanhaan kaupunkiin. Oltiin niin ajoissa, että hotellia ei saanut vielä sillon, mutta jätettiin reput sinne ja lähdettiin kiertelemään. Oltiin ihan pikkasen ihmeissään, kun hotellilla oli joku vaaleahipiäinen meitä vastassa. Ilmeisesti kahen venäläismiehen omistaman paikka. Kaupunki oli aika sellanen perus vanha kaupunki, mitä muuallakin. Kapeita mukulakivisiä katuja ja paljon pikkupuoteja ympäriinsä. Käytiin majakalla ja sen muurilla. Siellä oli ihan pikkasen monta muutakin. Etittiin jotain pikkupurtavapaikkaa. Joku pappa meijät bongas lukemasta ruokalistaa. Se pappa sano että Mamas on sellanen, mihin kaikki menee, se on tosi hyvä. Se on menossa kotiinsa ja voi siinä samalla viedä meijät sinne. Oltiin siitä vähän ihmeissään, mut se sano et ei huolta, ei halua rahaa, on vaan menossa kotiinsa. Hetken matkan kurvittelun jälkeen kyllä todettiin, että tää on nyt joku järkätty juttu, että kyllä se tästä jotain rahaa saa. Ei meiltä, mutta varmaan sieltä ravintolasta. Mentiin silti sinne. Olihan se vähän piilossa, että ehkä sinne pitää johdatella asiakkaita. 





Koululaiset pääsi koulusta. Niitä oli paljon. Ja niitä tuli joka suunnasta. Siellä oli poliisi ohjaamassa liikennettä. En enää yhtää ihmetelly, kun jossain varoteltiin, että siihen aikaan ei kannata liikkua tietyissä paikoissa autoilla. 




Sitte kello oliki jo sen verran, että saatiin hotellihuone. Secret Garden Fort, vähän ehkä piilossa, mut aivan ihanan olonen paikka. Kuja respaan ja kahvilaan, mukavia istumapaikkoja. Huoneet oli yläkerrassa. Tykästyin siihen kovasti, vähän uutta ja vanhaa. Ikkunat ja ovet oli vanhoja, mitä oli kuitenkin maalattu siistiksi. Vessassa kaikki uudet härpäkkeet. Iso huone isoilla ikkunoilla. Parveke oli mainittu myös, mutta sepä vasta jännä olikin. Ei avattu sitä viritelmää, mutta tulkkasin, että isot ovet avataan ja siitä saa käännettyä penkin. Eli ei oikeestaan parveketta, mutta kuitenkin siinä istuessa ois olo että ois ulkona. 




Lisää kaupunkikierrosta. Jossain oli lukenut, että vanha kaupunki on todella rauhallinen. Nojuu se kyllä tuli todettuakin viimeistään siinä vaiheessa, kun näki sen oikeen kaupungin menon ja meiningin, aika pian muurin toisella puolella. Hirvee hälinä, kauheesti ihmisiä, liikennettä, meteliä, pakokaasua, myyntikojuja. Joku ukkeli lähti sen myyntikojultansa meijän matkaan ja kyseli taas ne peruskysymykset. Se selitti jostain markkinoista missä on kaikkea. Sekin oli muka menossa kotiinsa ja halus viedä meijät sinne markkinoille samalla. Juu niin vissiin, muuten vaa jätit sen sun myyntikojus tonne oman onnensa nojaan lähdit kotiin.. Ihmeteltiin, miten oltiin taas siinä tilanteessa. Kaikki on myös aina lähellä. Tämänki piti olla lähellä, mut oltiin kävelty jo ties kuinka pitkä matka. Aloin epäilemään et nyt ei kyllä varmaan oo markkinat, et mitäs sanaa se käytti. No kauppaahan se tarkotti. Seistiin siinä pihalla pitkään, et ei me nyt haluta mennä sinne. Sieltä tuli kaks tyyppii suostuttelee ja meijät sinne vieny lähti pois. Siis nurkan taakse odotelemaan rahaa. No sanottiin, että ihan nopee visiitti. Tehtiinkin melkosen nopee kierros. Siellä oli teetä iso paketti, kerrankin pussiteetä, ostin sen. Kovasti se yritti muutaki vielä kaupitella. Tony totes et sen meni naama ihan nurin päin ku otin sen teepaketin, et siinä on varmaan tosi huono kate. Ja sitte sille yhelleki pitäs vielä maksaa jotain. Kas kummaa, kassa olikin alakerrassa, jossain koruliikkeessä. Sieltä rupes tulee joka kaapista kaikkea jalokivee ja korvakoruu tyrkylle. Ei vaan usko, että ei kiinnosta. Kauan kesti, mutta vihdoin päästiin ulos, pelkän teepaketin kanssa. Äkkiä takas muurin toiselle puolelle rauhaan ja hiljasuuteen.





Huomioita vol. 8 – Jos oot jossain muualla kun rannalla tai edelleenkin pahimmissa turistirysissä, pue paita mikä peittää hartiat. Muuten sua katotaan pahasti.

Ruoka-aika, suhattiin teitä ees taas. Mentiin kuitenkin takasin yhteen, minkä ohi käveltiin ja mikä näytti viihtyisältä. Siellä just nosteltiin pöytiä ulos. Ja paikka oli ihan hetkessä täynnä. Niin täynnä, että jotkut halukkaat jäi ulkopuolelle odottamaan pöydän vapautumista. Oltiin ihan ihmeissään et mikä juttu. Kyltissä oli Tripadvisorin logo ja aateltiin, että siellä on varmaan melkoset kehut, kun niin ruuhkaa oli. 4,5/5 tähteä saanut. Ne oli tehnyt itselleen helpoksi ruokavalikoiman, sieltä sai pääruoaks ainoastaan rice & curry. Kauheesti kaikkee, kymmenen currya. 


Keskiviikko 18.1.2017 – Galle – Hikkaduwa 

No nyt oli kyllä sellanen aamiainen että! Oli kaks lautasellista hedelmiä, ananasta, mangoo, papaijaa, vesimelonia, passionia, banaania ja wood apple. Se vasta kyseenalaselta näytti. Kova kuori, jotain ruskeeta möhnää sisällä. Haisi ja näytti oudolta. (kuva googlattu). Maistoin ja se maku vasta outo olikin. Hapan ja kirpee. En tykänny yhtään. Eikä näyttäny muillekaan maistuvan : D Lisäks perus leivät ja kananmuna, kahvi tai tee. Tää paikka sai meiltä kyllä kaikesta täydet pisteet!




Otettiin tuktuk Hikkaduwaan. Se meidän hotelli vasta jänän olikin. Ei se mikään hotelli ollu, Hoja Villa. Eka meille näytettiin jotai pikkusta huonetta ja sanottiin, että täällähän on tää jaettu vessa. Oltiin siinä kohtaa jo että joo eeeei, meijän varauksessa kyllä luki että on oma vessa. Et me ei toho jaettuun suostuta. Yks puhelu ja vessallinen huone oli meillä. Se oli vähän epämäärästä, selitti että joku oli hakkeroinu niiden tunnukset, ja vaihtanu hinnat tosi alhasiks. Ja koska meillä on kympin huone, ilmastointilaitteen kapulaa ei saada. Öh tarkistin myöhemmin, että kyllä se ilmastointikin oli meijän huoneeseen lueteltu, mut ei käyty siitä enää kitisemässä. Kuitenkin 10 € / yö, sisältäen aamiaisen. Ja vaan yks yö. Pärjätään kyllä. 

Huomioita vol. 9 – Ei yksiäkään liikennevaloja. Muutamissa risteyksissä poliisi ohjaamassa liikennettä.

Lähettiin rannalle, kysy et tarvitaanko tuktukia. ÖÖÖ ranta on tossa päätien toisella puolella? Ei tarvita. Ranta oli siitä kohilta lähes tyhjä, mistä mentiin sinne. Koko toinen pää oli tyhjä. Kovat aallot, kovimmat tähän asti. Oikeesti ei tarvinnu mennä ku polviin asti veteen, ni sieltä tuli aaltoja jotka kasteli ajoittain niskaan asti. Toisessa päässä rantaa sitä populaa sitte oliki. Siellä ne kaikki palvelutkin oli. Monta raflaa aurinkotuoliensa kanssa. Meinattiin vielä jatkaa pitemmälle, mutta oikeella oli pystysuora seinä ja vasemmalta tuli jo housutkin kastelevia aaltoja. Lähettiin takasin päin. 





Torstai 19.1.2017 – Hikkaduwa – Bentota 

Aamupalaks nakkeja : D Hei tässä paikassa oli yks yllättävä juttu, ei ötököitä sisällä! Ulkopuolella kyllä juoksi muurahaisia ja torakka oli seinässä, mutta sisällä en saanut kertaakaan sätkyä.

Huomioita vol. 10 – Joka paikassa pitää maksaa käteisellä, mut vaihtorahaa ei kuitenkaan meinaa löytyä. Kaikki pitäs maksaa varmaan korkeintaan satasilla.

Bussi Bentotaan. Ekan kerran bussissa oli muitaki turisteja, kun vaan me. Mietittiin, oliko se joku expressbussi, ei meinaa paljon pysähdelly. Vai eikö vaan ollu halukkaita kyytiin tai pois. Jäätiin jollain isommalla pysäkillä pois, koska ei voitu olla varmoja, pysähtyykö se sitten pari pysäkin päästä. Hintakin tais olla joku turistihinta, matka oli yks lyhyimmistä, mutta hinta yks isoimmista. Lippuakaan ei saanut, epäilin, että tais laittaa sen lipun hinnan omaan taskuunsa. Hotelli löyty helposti, Chami Villa. Henkilökuntaa ei vaan näkyny missään. Odoteltiin aikamme. Tony bongas hotellin muita asukkailta ja ne osas sanoo, et löytyy varmaan toisesta rakennuksesta, missä on hotellin ravintola. Sieltähän löytyikin. Huone oli yläkerrassa, ihana iso huone. Katto oli vino ja ruskeeta puuta, must se oli ihana. Muutenkin siisti ja hieno huone, tykkäsin. Tää oli eka huone, mikä oli mun mielestä siistimpi livenä ku kuvissa. Muut huoneet näytti kyllä paljon pienemmiltä, et en sitten tiä mitä mieltä niistä olis ollu. 

Mentiin rannalle, oikotien löydyttyä se olikin lähempänä kun luultiinkaan. Tämäkin ranta aika hiljanen. Hyvä vaan. Muutama hotelli, mut ei juuri muita palveluita. Toisessa päässä ei ollut oikeestaan yhtään mitään, toisessa taas, noh en osaa edes selittää. Vesi teki sellasen mutkan. Siellä oli myös juuripuita vaikka kuinka ja niiden takana toinen ranta. Vesi oli matalaa tosi pitkälle, mutta sitten yhtäkkiä tulikin isoja aaltoja. Mun oli siis vähän hankala löytää sellasta sopivaa kohtaa. 



Perjantai 20.1.2017 – Bentota – Colombo 

Check out oli klo 12 ja lento lähti illalla vasta. Henkilökunta sano, että voidaan käyttää alakerran suihkua vielä myöhemminkin, että päästään rannan jälkeen pesemään pois hiekat. Sepäs vasta mukavaa olikin, en tiä miten oltais kulutettu päivää muuten. Rannalle siis vähäksi aikaa. En oikeen viihtyny, kun oli niin kova tuuli, että hiekka vaan lensi. Naama hiekassa ja sit tietenkin suussa ja joka paikassa. Pyyhe hautautu hetkessä hiekkaan. Ei paljon tehny mieli pötkötellä. 




Bussipysäkille, kivasti meni taas nenän eestä bussi Colomboon. Seuraava Colombon bussi kun tuli, pysäkillä ollut mies sano että sillä pääsee, oltiin kovasti menossa kyytiin, mutta kuski vaan paino kaasua, ennen kun ehdin astumaan bussiin. Jäätiin monttu auki ihmettelee, et mitä just tapahtu. Mut se olikin oikeestaan meidän onni, koska hetken päästä tuli pikkubussi, josta huudeltiin Colomboa. Hypättiin kyytiin ja ai mikä ihana viileys. Ilmastoitu, mukavilla penkeillä. Olikin reissun ainoa bussimatka, kun ei tarvinnu hikoilla. Colombon keskustassa sitte vaihdettiin bussiin, mikä meni lentokentälle. Katottiin, että matkaa on 30 km, että ehkä tunnin kestää. No ei ollu tunti. Eikä ees kaks, vaan vähä yli. Lähelle on todellakin pitkä matka. Eikä se edes menny kentälle asti, vaan jäi johonkin kilometrin päähän. 

Huomioita vol. 11 – Sittenkin liikennevaloja. Monet lyhyen matkan sisällä.

Kentällä hirvee, nälkä, ei oltu aamupalan jälkeen syöty mitään. Ravintolan listoilla luki pannupizza kahdelle. Otettiin se. Öö no juu jopas olikin. Kaks sellasta halkasijaltaan korkeintaan 15cm lättyä, missä oli jotain epämääräsen näköstä mössöä päällä. Eeii ihan vastannu kuvaa. Ja tämä hupi makso 1700 Rs (~10 €)

Kolme passin- ja turvatarkastusta, ennen kun pääsi koneeseen. Kone oli myöhässä, yllätyys. Lähtö viivästy tunnilla, saapumisaika kahdella. Gluteeniton välipala oli taas todella ankee. Mulla oli pieni, mutta todella paksu pala kuivaa tummaa leipää, siihen päälle hilloa, salaatti ja mehu. Kateellisena kattelin Tonyn välipalaa, lämmin sämpylä, suolakeksejä ja niihin se hillo, patukka, jogurtti ja joku salaatinomanen. 
Selvennetään tähän vielä, että muuten syön gluteenitonta ruokaa, mutta kaukana maailmalla viljoista ei tule mitään oireita, joten siellä voi napsia mitä vain. (Ks. edellinen postaus gluteenittomasta ruokavaliosta)

Lauantai 21.1.2017 – Helsinki

Auto oli kentällä, koska Tonyn työn takia se on mahdollista. Autossa meitä odotti yllätyyys, kaksi tikkaria, joissa mukana jokin venäjänkielinen viesti (selvitin, että luki tervetuloa), taustapeilissä joulupallo ja kaikki radiokanavat vaihdettu Sputnikiin. Tervetuloa takaisin kylmään ja harmaaseen Suomeen : D

Kotona olin vilkasemassa Forecasta lämpöhavaintoja, kiinnosti tietää paljonko mitatut lämpötilat oli. Se jäi kuitenkin ihan toiselle sijalle, kun huomasin, että kaikkiin kaupunkeihin, missä oltiin, oli ennustettu koko näkyvälle viikolle sateita ja ukkosia. Mikä täydellinen ajotus!


Note to self - pakkaa ens kerralla mukaan:

- Allergialääkkeitä. Ne hyttyset syö ja niistä tulee kauheet paukamat
- Hotellitossut. Ne lattiat on likasii, eikä oo kiva hypätä sänkyyn likasilla jaloilla
- Löysät paidat on jees. Tiukoissa tulee vaa hirvee hiki ku ilma ei kierrä.

Tähän loppuun vähän hintoja

- bussimatkat 40 - 400 Rs / hlö = 0,25 – 2,50 €
- olut 350 - 550 Rs = 2,25 – 3,50 €
- limu 100 Rs = 0,65 €
- meidän hotellit 1 600 - 10 300 Rs / yö = 10 – 66 €

Ei kommentteja: